sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Vuosi 1918

Vuonna 1918 isosisäni Vihtori Uotila täytti 22 vuotta.

Minä olin samanikäinen vuonna 1986. Muistaakseni olin parikymppisenä helposti johdateltavissa, seikkailunhaluinen, ehdoton, suurista asioista haaveileva, rakastunut, koko ajan romahtamaisillani ja periaatteesta mitä tahansa kyseenalaistava.

Parikymppisellä minulla oli vielä lapsen usko kuolemattomuuteen, kylmän sodan tuottama pelko välittömään maailmanloppuun kohtsillään alkavassa ydinsodassa, olematon kokemus elämän yleisen keskinkertaisuuden hyvistä puolista ja hirveä hätä kuulua johonkin. Ilman parikymppisten ominaisuuksia sotia olisi vaikea sotia. Viisikymppiset ovat laiskoja, mukavuudenhaluisia, terveesti materialisteja ja lepsuja. Siksi viisikymppiset pitävät yhteiskunnan tylsänä ja muuttumattomana ja - rauhallisena.

Tänään (4.2.2018) tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Vihtori-vaarin veli Walfrid murhattiin punaisten puhdistuksissa. Vihtori oli jo viikkoa aikaisemmin (28.1.1918) lähtenyt valkoisten puolelle liittyäkseen hallituksen armeijaan. Vihtori kuuli asiasta ilmeisesti vasta Tampereen piirityksen aikoihin. Tämä vuoden 1918 Maatalouskalenteri on minulle päätyneistä esineistä se, jossa on isosedän omakätisiä merkintöjä - valitettavan vähän, koska vuodesta 1918 Walfrid ehti kokea kovin vähän.. Kalenteria en ole digitoinut. Siinä on enimmäkseen Walfridin lisäksi Vihtorin siskon, Leenan, hajanaisia merkintöjä. Muutenhan kalenteri on mainio dokumentti. Pidän sen lujasti tallessa.


Onneksi satuin syntymään rauhallisina aikoina, melkein viisikymppiseen Suomeen, joten pystyin suuntaamaan oman kaksikymppisen energiani noin seitsämänkymppisessä Suomessa muunlaiseen hölmöilyyn, mihin esi-isäni päätyivät.

Vihtori-vaarilla oli huonompi tuuri. Hän sattui olemaan parikymppinen ensimmäistä maailmansotaa käyvässä Euroopassa, vallankumousten murjomasta Venäjästä irtaantuvassa, nälkäisessä, köyhässä ja epätasa-arvoisessa Suomessa. Ainiin, vuonna 1917 ikäpyramidi oli tosiaan vielä pyramidi, parikymppisiä oli noin 2 % väestöstä ja viiskymppisiä noin prosentti. Vuonna 2016 parikymppisiä oli noin 1,5 % ja viisikymppisiä saman verran koko väestöstä. (Jos et usko, katso https://www.stat.fi/tup/suomi90/joulukuu.html.) Oli siis oletettavastui enemmän  "nuorisomeininkiä" kylän raitilla siihen aikaan. Kaiken lisäksi Vihtori oli kotoisin seudulta, joka oli aika lailla keskellä pian alkavan sisällissodan kiivaimpia tapahtumia.

Vihtori-vaari oli talollisen poika Parolan Mierolasta, Hämeen sydämestä. Sukupuussa ei juuri ole tuohon mennessä merkintöjä Forssaa kauempana syntyneistä esi-vanhemmista.

Tapasin vaarin muutamia kertoja lapsena ja nuorukaisena. Vihtori kuoli juuri ennen kuin minusta tuli parikymppinen. Muistan vanhan miehen, joka puhui upealla hämeen kielellä pitkiä tarinoita, joita oli mukava kuunnella jo pelkästään lämpimän äänen, juhlallisen olemuksen ja sinisen tupakansavun vuoksi. Vaari oli minulle mieluinen vieras. Silloin kun hänet tapasin, en ajatellut, että hän olisi ollut joskus lapsi tai nuori. Vaari oli vaari, hän oli minulle aina ollut vaari.

*****

Sain isältäni, Erkki Vihtorilta, tätä arkistoprojektiamme varten nipun vanhoja kirjeitä. Osa kirjestä sisältää tietoja Vihtorin sotakokemuksista. No, oikeastaan melkein kaikki Erkille periytynyt liittyy tavalla tai toisella sisällissodan aikaan.

Arkistossa on ainakin tällaisia Vihtorin sisällissotaa koskevia tietoja:

1. Kaksi Vihtorin sodan aikana vanhemmilleen lähettämää kirjettä
2. Vihtorin Aino-nimiseltä naiselta saamat 12 kirjeitä
3. Vihtorin insinööri Kulhialle kirjoittamat kolme kirjettä vuodelta 1971, joissa Vihtori muistelee sodan tapahtumia
4. Erkin kertomuksia Vihtorin sotakokemuksista, jotka perustunevat Erkin Vihtorilta kuulemiin tarinoihin ja muuten omaksuttuun sekä omatoimisesti rakennettuun muisti-, arvaus- ja uskomustietoon.
5. Walfrid Uotilan maatalouskalenteri vuodelta 1918

Näistä kirjeistä ei ollut puhetta arkistoprojektin alussa. Jossakin vaiheessa Erkki nämä kirjeet minulle antoi, joten keksin sitten arkistonmuodostussuunnitelmaan kohdan "Erkin vanhemmat", jonne kokosin Erkin vanhemmilta eli Vihtori-vaarilta Erkille periytyneitä esineitä - kirjeitä, jotka eivät olleet kirjeenvaihtoa Erkin kanssa.

Erkin ja Vihtorin välinen kirjeenvaihto on muualla. Eniten taisivat isä ja poika vaihtaa kirjeitä Kuusamon ja Oulun aikoina. Tämä syrjähyppy vain muistutukseksi siitä, että arkistomme on aito amatöörin kyhäelmä, jossa keksitty järjestys ja sarjat eivät välttämättä tee oikeutta asioille, ammattimaiselle arkistonhoidolle saati helpota asioiden löytymistä.

Tehty mikä tehty.

Jotta saisin blogin tänä vuonna näyttämään enemmän blogilta, julkaisen näitä vuoteen 1918 liittyviä arkistopohdintoja ja arkistoaineistoja vasta seuraavassa blogissani, toki julkaisen sen seuraavan hetimiten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti