En edelleenkään ole ottanut selvää siitä, kuinka posti kulki rintaman yli. Kovin avoimesti ei Vihtori asioistaan puhu ehkäpä sensuurin vuoksi. Allekirjoituskin on vain kuusi pistettä ja i.
Kirjeen sisältönä on anteeksipyyntö siitä, että Vihtori on karannut kotoaan, vakuuttelu siitä, että kaikki on hyvin, kiitokset vanhempien hyvistä neuvoista ja koti-ikävä. Kevät tekee tuloaan ja Vihtori sanoo tietävänsä, mitä vanhemmat ovat saaneet kokea.
Onko Vihtori siis saanut kuulla veljensä murhasta ja onko hän saanut jonkun viestin kotoa? Epäilen.
Toisen kirjeen Vihtori kirjoittaa 11.4.1918. Tampere on vallattu muutamaa päivää aiemmin.
Kirje on kirjoitettu mustekynällä ja vakaalla kädellä. Ehkäpä Vihtori on tässä vaiheessa jo asunut sukulaistensa luona Tampereen Pohjolankadulla. Nyt Vihtori tietää varmasti, että Valfrid-veli on murhattu pian Vihtorin lähdön jälkeen.
Vuosisata sitten uskonnolla oli suuri merkitys ihmisten arjessa. Jotakuinkin kaikki suomalaiset kuuluivat kirkkoon ja kirkko oli edelleen vahva instituutio. Vaikka kirkon asema olikin vähitellen muuttumassa, oli uskonnollisuus joka tapauksessa kaikissa kansankerroksissa vähintäänkin hyväksyttyä. Raamattu tunnettiin luultavasti paremmin kuin mikään muu kirjallinen teos. Luultavasti Jumala ja Raamatun kirjoitukset koettiin suoraviivaisemmin kuin nyt ja ehkäpä uskonnolliset viittaukset puheessa olivat tavanomaisia.
Vihtorin kirje vanhemmilleen pian Tampereen valtauksen jälkeen on raamatullinen. Kirjeessä on paljon uskonnollista retoriikkaa. Vain osittain arkistoon päätyneessä kirjeessä Jumalaan viitataan kymmenkunta kertaa.
Juuri koetut tapahtumat ovat varmasti käsittämättömiä. Asioiden tulkinta vaatii korkeampaa apua. Muutaman kuukauden aikana Vihtori on karannut kotoaan, liittynyt armeijaan, osallistunut sisällissodan verisimpään taisteluun, ryöminyt hautausmaalla kivääri kädessä ja menettänyt veljensä. Ainolta saatujen kirjeiden perusteella vaikuttaa siltä, että ensimmäiset viikot ovat olleet melkein seikkailua isänmaan hyväksi, mutta huhtikuun alkupuolella Vihtorille on täytynyt paljastua, millaiseen verilöylyyn asiat muutamien viikkojen aikana johtivat.
Vihtori kiittää Jumalaa selviytymisestään. Hän kiittää vanhempiaan hyvistä neuvoista. Hän pyytää anteeksi ja pyytää antamaan anteeksi. Kirje sisältää huolta siitä, mitä kotipuolessa tapahtuu ja on tapahtumassa. Helsinkiä ei ole vielä vallattu ja tilanne Hämeenlinnan seudulla on sekava vielä viikkoja.
Perhe on jakaantunut kahtia. Eemil, lanko, on punaisten puolella vielä valtaamattomassa Helsingissä. Vihtori on Tampereen valloittaja, mutta vanhempien turvaksi jäänyt veli on surmattu, veljen morsian on nyt yksin ja sisaren perheen tilanne Helsingissä on epäselvä. Melkoinen sotku.
Luulen, että tämä sotku tai varsinkin siitä pääseminen jatkui kauan Vihtorin ja hänen jälkeläistensä elämässä. Arkistomme sisältää vain rippeitä jäljistä, joissa tapahtumista, ajatuksista ja tunteista kertovat ne, jotka olivat itse paikalla. Ehkä jostakin löytyy vielä jotakin lisää? En ole viitsinyt selvittää "oikeista" arkistoista asioita, joiden avulla tapahtumien kulkua voisi jäljittää paremmin. Eemilin kerrotusta vankeudesta luulisi löytyvän tietoja jostakin, samoin Valfridin murhasta, Hämäläiskomppanian vaiheista ja Vihtorin suojeluskuntaurasta.
Sukutarinan ydin - se, miten isäni Erkki sen kertoi - painottuu anteeksiantoon ja käytännöllisyyteen. Isäni asui nuoruudessaan sekä "valkoisessa" kodissaan Lopella että opiskeluaikoinaan tätinsä miehen punaisessa "kodissa" Töölössä. Kun sota loppuu, alkaa työ ja arki. Se on tylsää, mutta hyvää.
Seuraavassa blogissa sitten ihmetellään sitä, mitä isäni Erkki Vihtori Uotila tulkitsee isänsä Vihtorin sisällissotaa.
Vihtorin kirjeet arkistossa:
Ensimmäinen kirje
https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/files/20140624-YAM200301-140361119436400
Toinen kirje
https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/files/20141104-YAM200301-141510292428300
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti