En ole vuosikausiin muistanut
kummejani. Päätin hieman loiventaa laiminlyöntejäni ja kiitin kirjeellä
muistamisesta. Tietenkin käytin hyväkseni perhearkistoa. Olin koonnut sinne
omat kastejuhlani kuvat. Lähetin muutamia kuvia kummitädeillekin.
Koska en – luonnollisesti –
muista mitään kastetilaisuudestani, pyysin kummeiltani kuviin ja
kastetilaisuuteen liittyviä muistoja. Sainkin oikein hienot kertomukset, jotka
ovat nyt kastejuhlakuvieni liitteinä!
Liikutuin hienoista tarinoista
ja innostuin, kun kummitätätini Sirkka Lumio kertoi siitä, miten hän oli
tutustunut äitiini 1940-luvulla. Erityisesti panin merkille, että hän oli
nähnyt paljon vaivaa ja tehnyt hyvää tutkijan työtä tehdäkseen muistikuvistaan
kirkkaita. Hän oli käyttänyt kertomuksensa tukena ja todisteena upeaa, perinteistä
ja melkein kadonnutta kodin hyödykettä: vieraskirjaa.
Sattumalta olimme juuri muutama
viikko sitten keskustelleet Raijan ja Erkin kanssa vieraskirjoista. Syy oli se,
että Erkillä oli asiaa lääkärille ja Raijalla oli epäilys, että kyseinen
lääkäri tai hänen vanhempansa olisivat käyneet kylässä äitini kotona Ylä-Kintaudella
sota-aikana. Kiista oli melkoisessa pattitilanteessa, mutta onneksi
kirjahyllystä löytyi isovanhempieni vieraskirja, joka alkaa 1930-luvun lopulta
ja kattaa koko sota-ajan.
Ainahan vanhat vieraskirjat ovat
hyllyssä olleet, mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt niiden merkitystä. Alma
ja Juhana Lavikaisen kodin vieraskirjassa on tietenkin paljon päivämääriä ja
ihmisten nimiä, mutta vieraskirjassa on myös pitkiä kertomuksia vierailuista,
jotka ovat nekin olleet tuohon aikaan pitkiä – joskus useita päiviä.
Vieraskirjoissa on taitavasti
piirrettyjä kuvia ja runoja. Sota-ajan vieraskirjamerkinnöissä on viittauksia
sodan tapahtumiin ja terveisiä rintamalta. Opettajaa ovat käyneet tervehtimässä
monet entiset oppilaat lomillaan ja tietenkin Raijan serkut. Kaupunkilaisille
maaseutuvierailu on merkinnyt mahdollisuutta kalastaa ja saada siten vaihtelua
säännösteltyyn ruokahuoltoon.
Vieraskirja sisältää tietoja
merkkipäivistä, viittauksia ajankohtaisiin asioihin, katkelmia tunnetuista
runoista, vieraiden omia riimittelyjä, piirroksia ja huikean
henkilötietokannan. Tätä sanotaan kai sosiaaliseksi mediaksi?