maanantai 1. syyskuuta 2014

Yllätyksiä ja verkostoja

Olen tainnut aika monta kertaa jo todeta, että arkistointi ei minussa ole koskaan herättänyt kovin suurta innostusta. Innostun enemmän uutuuksista ja yllätyksistä.

Sähköisen perhearkistoinnin ansiosta olen päässyt korjaamaan näkemyksiäni. Se, jos mikä, on innostavaa ja aina yhtä virkistävää. En edelleenkään luovu siitä ennakkoluulostani, että historia opettaisi minua. Historia ei opeta ketään. Mutta minä opin,  kun teen jotakin, josta pidän. Ja pidän yllätyksistä. Siksi pidän arkistoinnista.

Arkiston tekeminen on yllätyksiä täynnä. Se on uuden luomista ja yllättäviä yhteyksiä. Nämä yhteydet voivat olla aika latteita monen ulkopuolisen näkökulmasta, mutta minulle pienetkin arkistojen aiheuttamat yllätykset ovat todisteita siitä, että arkistojen sisältämien kertomusten merkittävyyden arviointi on todella vaikeaa.

Teimme periaatepäätöksen Raijan ja Erkin kanssa, että arkisto muodostetaan pääsääntöisesti julkisena. Toisin sanoen julkaisemme vain aineistoja, jotka voidaan avata kenen tahansa internetkäyttäjän nähtäville.

Näin olen arkiston teknisenä ylläpitäjänä suurimmaksi osaksi myös tehnyt.

Käyttämäni arkistopalvelun, YKSAn, ominaisuuksiin kuuluu syntysähköisten tekstien indeksointi. Toisin sanoen, kun olentallentanut esimerkiksi Erkin muistelot YKSAan, olen muuntanut ne ensiksi PDF-tiedostoiksi.  Sitten olen pyytänyt YKSAa indeksoimaan tiedoston ja sen jälkeen voidaan tuosta tiedostosta tehdä vapaasanahakuja. Eli periaatteessa mikä tahansa tiedostossa oleva sana saattaa tuottaa myönteisen tuloksen hakukoneessa. Tämä ominaisuus moninkertaistaa mahdollisuudet löytää jotakin sellaista, mitä pelkkien metatietojen avulla ei löytyisi.

Erkin muisteloiden metatietoihin olen antanut oman harkintani mukaan tietoja paikoista, ajasta ja jotakin yleistä kuvausta muistelmien sisällöstä.

Olinkin iloisesti yllättynyt ja hieman kummissani, kun sain tiedustelun eräältä itselleni aiemmin tuntemattomalta henkilöltä kesän alkupuolella. Hän kertoi lukeneensa Erkin muistelmia ja hän oli erityisesti kiinnostunut Jalaistuksesta, Erkin kotitilan naapurista, jonka osa Leppäojan tila (siis Erkin kotitila) on aikoinaan ollut.

Minulta Jalaistus oli mennyt kokonaan ohi ja vasta tämä yhteydenotto sai minut kiinnostumaan siitä, miten Erkin kotitila oli tullut hänen vanhempiensa - tai Erkin äidin, Esterin -haltuun. Erkin kertomukset antoivat muutenkin minulle uutta tietoa siitä, mikä merkitys maatiloilla ja maatilakaupoilla oli viime vuosisadan alkupuolella.

Erkki innostui kertomaan muutenkin Leppäojan historiaa ja muistipa yllättäen, että hänellä on  jossakin tallessa isänsä kirje, joissa näitä asioita käsitellään. Juuri sitä Erkin muistelemaa kirjettä ei löytynyt, mutta löytyi nippu muita. Niihin palaan ehkä myöhemmin. Näin taas yksi asia johti toiseen ja aivan yllättävään "löytöön".



Samoihin aikoihin kävin kiinnostavaa kirjeenvaihtoa Erkin kotitilan naapureiden jälkipolven kanssa. Sen aikana ymmärsin, että - tosiaan - arkiston täysimääräinen hyödyntäminen ja siitä saatava mahdollisimman suuri yllätysten mahdollisuus perustuu julkisuuteen ja vapaasanahakuun. En ollut ennen kesän yllättävää yhteydenottoa  huomannut, että googlettamalla esimerkiksi hakusanaa "Leppäoja" saattaa tosiaankin johtaa arkistossamme johonkin, joka kiinnostaa jotakuta muutakin kuin vain perheen jäseniä. Tässä tapauksessa siis siis Erkin muistelmiat sisälsivät sellaisia tietoja, jotka herättivät kiinnostusta entisissä naapureissa.

Tämän yhteyden innostamana nauhoitin Erkin muistelmia Leppäojasta ja Jalaistuksen lapsista. Vaikka samoja asioita on kirjoitetuissa muistelmissakin, saattaa puhuttaessa ilmaisu olla hieman vähemmän harkittua ja siinä lienee haastattelujen elinvoimaa. En ole vielä päättänyt, millä periaatteella tällaiset muistelut arkistoin, mutta kunhan syksyn pimeät illat koittavat, ehdin sitäkin miettiä.

*****

Verkostojen graafinen kuvaus on hauskaa. Alla on luonnosmainen ja epäortodoksinen verkostokuvaus edellä kuvaamastani tapahtumien vuosta.



Verkoston ideana on kuvata suhteita. Yleensä kuvataan samanlaisten olioiden suhteita jonkin tietyn suhdelajin mukaan. Voidaan vaikka kuvata ihmisten välisiä suhteita sen mukaan, keiden kanssa henkilöt ovat viikottaisessa sähköpostikirjeenvaihdossa. Nyt hieman mutkistan ja kuvaan erilaisten olentojen, erilaisiin kontaktaihin perustuvia suhteita. Kuvassa on ihmisiä, maatiloja ja kirjoituksia, jotka ovat tekemisissä keskenään "mainintojen" kautta.

Suhde minun ja Rouva X:n kanssa syntyi, koska hän oli lukenut Erkin muistelmia, eli hänellä oli "suhde" muistelmiin. Syy, miksi häntä kiinnosti muistelmat, oli se, että muistelmissä mainitaan Erkin suhde naapuritilaan.

Näin syntyi välillinen "suhde" Erkin ja Rouva X:n välille. Kun haastattelin Erkkiä hänen suhteestaan kyseiseen naapuritilaan, hän alkoikin puhua kirjeistä, jotka olivat tallessa Erkin kaapissa. Näin syntyi minun ja kirjeiden välille suhde, joka sitten johti siihen, että sain  konkreettisia jälkiä, eli pian pidin käsissäni lähes satavuotiasta kirjeenvaihtoa isoisäni ja hänen "sisarensa", ilmeisesti ystävänsä, ja muun perheen väliltä. Kirjeenvaihdossa kerrottiin muun muassa vuonna 1918 kuolleesta vaarini veljestä ja muista tuon kipeän vuoden tapahtumista.

Tällä tavalla työ arkistossa ja sen liepeillä tuottaa uudenlaisia ja yllättäviä yhteyksiä, joita voidaan kuvata verkostograafeilla.