maanantai 26. lokakuuta 2015

Arkiston numerus clausus

Minulla on outo viehtymys numeroihin. Lasken mielelläni kaikenlaista. Suosikkisanaluokkani on numeraali. Toisaalta en ole koskaan ollut kummoinen numeroiden kanssa operoinnissa, mutta on jotenkin rauhoittavaa laskea. Siihen ei liity mitään erityistä arvoarvostelmaa tai muuta ylevää. On vain mukava laskea. Minusta tuntuu, että Roope Ankkakin laskee rahoja vain laskemisen riemusta.

Raijan ja Erkin arkistossa minua on koko ajan kiehtonut ajatus siitä, kuinka paljon arkistoitavaa on ja kuinka paljon tulee arkistoitua. Kun aloitimme arkistoinnin, oli johtoajatuksena digitoida ja arkistoida aluksi valokuvia. Aloitimme vanhimmista valokuva-albumeista ja silloin ensimmäisten albumien kohdalla valitsin tallennettavaksi noin neljänneksen valokuvista. Tavoitteenani oli tehdä Raijan ja Erkin arkistoa vuoteen 1973 asti. Arvelin, että valokuvia tulisi siten arkistoon noin 300.

Tällä hetkellä arkistossa on 203 valokuvaa ja olen Jämsässä. Ennuste saattaa siis osua aika lähelle, kun pian saavun vuoteen 1973 ja Mikkeliin.

Tein viikolla arvion Raijan ja Erkin hallussa olevista kaikista esineistä. Myös valokuvista. Arvioin, että Raijalla ja Erkillä on yhteensä noin 5000 valokuvaa albumeissa ja dia-laatikoissa. Tasaisella vauhdilla on kuvamäärä karttunut 55,5 kuvalla vuodessa. Toisaalta Raijan ja Erkin oma kuvaaminen alkoi 1950-luvun alussa ja aikaisempia kuvia on vain jokunen sata. Ehkäpä kuvia on karttunut noin sadan kuvan vuosivauhdilla kameran hankkimisen jälkeen. Jos näitä myöhemmin otettuja kuvia arkistoisin samaan 25 % tahtiin, kuin skannasin ensimmäisiä albumeja, olisi arkisto lopulta laajuudeltaan noin 1000 tiedostoa. Näin ei tule käymään. Ensinnäkin siksi, että aion tehdä arkiston vain noin neljän vuosikymmennen osalta, jolloin kuvia lienee kertynyt noin 2000. Niistä valitsen 1960-luvulta ja 1970-luvun alusta niukemmin, kuin aiemmista. Päädyn ehkä noin 300 kuvaan.

Onkohan se vähän vai paljon?

Tarkistin omat henkilökohtaiset kansioni tietokoneestani, Googlen Drivestä ja kännykän kuvakansiosta. Sain 2067 tiedostoa. Onko se vähän vai paljon ihmisen elämästä 50 vuoden ajalta tiedostoina?

Minulla on edelleen kesken sukututkijoille tekemäni kyselyn raportin kirjoittaminen. Siinä pyysin sukututkijoita arvioimaan henkilökohtaisen arkistonsa laajuutta tiedostojen määrällä mitattuna, kun arkisto on laajimmillaan. Noin kolmannes vastaajista arvioi, että arkistossa olisi laajimmillaan yli 5000 tiedostoa. Jos minä elän satavuotiaaksi ja tiedostojen määrä karttuu nykyistä vauhtia, pääsen varmasti viiteentonniin. Se on aika paljon.

Toisaalta, jos arkistoon ei tule kaikkia vaan vain jollakin tavalla seulotut tiedostot, ovat sukututkijoiden henkilökohtaiset arkistot todella laajoja.  Jos arkistoon kelpuutettaisiin tuo edellä mainitsemani 25% "kaikesta", olisi lähtöluku siis 20.000. Se on minusta paljon näin digiaikanakin.

Jotkut varmaan valokuvaavat aika paljon, kirjoittavat paljon ja säilyttävät paljon. Luultavasti ihmisillä on eri määrä asiaa. Mutta jokaisen ihmisen asioilla on rajoitettu lukumäärä - numerus clausus.