Elämäni arkisto

Viimeksi julkaisin ryppään kuvia Kuusamosta. Ihmettelin, mistä kuvat saattaisivat olla, Kuusamosta vai Puolangalta. Emme päässeet heti Raijan ja Erkin  kanssa yksimielisyyteen. Onneksi setäni Esa, joka on ollut Puolangalla Erkin kanssa hommissa, kävi vilkaisemassa kuvia ja sanoi, että Puolangalla ei sellaisia taloja näkynyt, joita viime postauksessa näytin. Kuusamosta siis! Kiitoksia Esalle tiedoista. Myöhemmin on tulossa Puolangan kuvia - näkyyköhän niissä Esaa? Tänään piinaan kumpaakin lukijaani teorioilla...

*****

Julkisten organisaatioiden arkistonmuodostus perustuu muun muassa organisaation tehtäviin. Ne puolestaan perustuvat lakeihin, asetuksiin ja määräyksiin.

Organisaation voi olettaa tekevän samoja asioita pitkän aikaa ja näistä asioista jää kirjallisiä jälkiä todisteeksi tehdystä toiminnasta - niitä sanotaan asiakirjoiksi.

Vaan miten toimittaisiin ihmisen elämänarkiston kanssa? Miten jäsennetään tehtäviksi, ryhmiksi tai sarjoiksi ihmisen elämä?

Toki ihminen elämänsä aikana jättää itsestään monenlaisia kirjallisia ja muita jälkiä maailmalle. Osa jäljistä pidetään pitkään tallessa, osa päätyy kuormalavalle kierrätettäväksi. Eikös jokunen viikko sitten presidentti Halonen noussut otsikoihin, kun hän osallistui muiden mukana kuolinpesän jäämistön seulontaan Helsinkiläisen kerrostalon edustalla?

Raijan ja Erkin arkistoprojektin intuitiivisena lähtökohtana ovat olleet valokuva-albumit. Valokuvat ovat todistusvoimaisia jälkiä, joita modernissa yhteiskunnassa on käytetty jo kymmeniä vuosia muistin apuvälineenä.

Arkiston aineisto ei tule rajoittumaan vain valokuviin, mutta valokuvien katselun kautta päädyin jonkinlaiseen ryhmittelyyn siitä, miten kuvia voisi järjestää. Aloitin 1950-luvulla otetuista kuvista, jotka on järjestetty albumeihin. Albumit ovat jotakuinkin aikajärjestyksessä.

Valokuvia voi luokitella muutenkin - esimerkiksi aiheen mukaan. Kuvat liittyvät johonkin tilanteeseen tai ajankäytön tapaan. Koska tiedostojen nimeäminen on minulle aina vaikeaa, koetin keksiä jonkin nimeämissäännön, jonka avulla ei tarvitsisi pähkäille nimeämistä. Niinpä aloin huomaamattani tekemään aineiston luokittelua. Luokittelin kuvia sellaisiin kategorioihin kuten vapaa-aika, työ, opiskelu ja armeija. Kun olin aikani kehitellyt muitakin asiamättäitä, tuntui siltä että oikeastaan jäsentelen yleistä ajankäyttöä.

Koska arkistointi on vakavaa tiedettä ja kategorioiden keksiminen on kerettiläisyyttä, päätin perustaa arkistonmuodostussuunnitelmani toiminnat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessaan käyttämään luokitukseen.Siinä yli 80 luokkaa, mutta pääluokkia vain kuusi (muistaakseni - tarkista www.tilastokeskus.fi) - Ansiotyö, Kotityö, Opiskelu, Vapaa-aika, Henkilökohtaiset tarpeet ja Nukkuminen.

Tämä ryhmittely tuntui aluksi loistavalta ja ajattelin sen ratkaisevan pulmani - teoriassa edellä mainitut toiminnat kattavat kaiken. Tein komean kaavion ja Excell-taulukon ja olin tyytyväinen itseeni. Sitten palasin aineiston pariin.  Kun katselin muutamaa viikkoa aiemmin lajittelemaani kuvarypästä Kuusamosta vuosilta 1952-1955, huomasin, että olin käyttänyt paljon vaivaa keksiäkseni kuvia ryhmitteleviä nimiä ja olin päätynyt tällaiseen luokitteluun:

vapaa-aika_kesä
vapaa-aika_talvi
koti
kylä
työ

Tämähän ei vastaakaan myöhemmin keksimääni luokittelua. Mitä nyt pitäisi tehdä? En millään viitsisi muuttaa vaivalloisesti nimeämiäni 44 kuvaa tilastokeskuksen ja sitä soveltavan oman luokitukseni mukaiseksi. Toisaalta luokittelun puhtauden kannalta Kuusamosarjan nimeämislogiikka on hämärä ja tuhnuinen: siinä on vuodenaikoja, paikkoja ja työ. Sama kuin antaisi lapsille ohjeeksi järjestää kirjahyllyn kirjat pituuden, paksuuden ja värien mukaan!

Sitä paitsi mihin luokkaan laitat kuvan, jossa mummoni katselee, kun veljeni syö syntymäpäiväkakkuaan. Kakun on ehkä tehnyt mummo itse, jolloin voisi ajatella että kuva esittää kotityön tuloksia ja varmasti kyse on myös kotikasvatuksellisesta interventiosta, jossa Pikku-Jyri oppii yhteiskunnan järjestystä syntymäpävärituaalin kautta. Ja kuuluuko kaksivuotiaan viettämä aika yleensä vain vapaa-aikaan? Ei toimi.

Sitäpaisti eiköhän suuri osa 50-luvun valokuvista liity vapaa-aikaan. Kyseessähän on ollut ennen kaikkea valokuvaamisesta. Periaatteessa jokainen valokuva jäsentyy toimintana kategoriaksi "valokuvaaminen". Sehän on yksi vapaa-ajanviettomuoto. Työstä ja kotitöistä kuvia tuskin on liiemmin otettu. Siksi vapaa-ajankuvia pitäisi luokitella enemmän (jos luokittelun ideana on saada jokin iso kokonaisuus jäsennellymmäksi) ja työkuvia tuskin lainkaan.

Koska koko arkisto tuskin avautuu ennalta määriteltävien kategorioiden avulla, päätin ryhmitellä arkistonmuodostajien, Raijan ja Erkin pitkän elämän muillakin tavoilla.  Otan vapauksia järjestyksen systemaattisuudesta. Jaoin aineistot ensinnäkin kahteen ryhmään, jota toista jäsentää arkistonmuodostajien  tärkeät elämänvaiheet: lapsuus, koulu, opiskelu, armeija (Erkki) ja työ (Raija). Nämä vaiheet  kuvaavat arkistonmuodostajapariskunnan esivaihetta. Fuusion jälkeen, vuodesta 1951 alkaen, ryhmittelen aineistoja paikkakunnittain, koska tämän pariskunnan ja heidän perheensä elämänkulkua jäsentää luontevasti eri puolella Suomea sijaitsevat paikkakunnat ja niillä vietetty aika.

Paikkakuntakohtaisten kuvien ryhmittely saa luvan perustua sellaiseen järjestykseen, mikä kuvien perusteella vaikuttaa luontevalta - olkoon tämä sitten omatekoisen arkistoni grounded theory.

Tässä kaaviomuodossa sovellettu AMS.  Eikö ole hieno! Tuleekohan arkistosta tällainen?